Hannu Pohjannoro • Composer

© Hannu Pohjannoro 2014-16

Ecce Homo

1. Introduzione

2. Toccata

3. Canzona

4. Intermezzo

5. Passacaglia

 

2007-08

for chamber orchestra: 1111-1000-archi

dur. 25'

© Fennica Gehrman

Commissioned by Hetta Music Event.

Premiered by Lapland Chamber Orchestra, cond. John Storgårds, in Enontekiö, Hetta in March xxx 2008.

 

 

PROGRAM NOTE (in Finnish):

 

Uudesta sävellyksestä sovittaessa sain Hetan Musiikkipäivien taiteelliselta johtajalta Ari Angervolta ohjeen: "Kirjoita sellainen kappale, jonka voi soittaa kiirastorstaina kirkossa."

 

Otsikko Ecce Homo ("Katso ihmistä") liittää sävellykseni pitkään kirkollisen (kuva)taiteen kärsimysaiheisten teosten ketjuun. Teos onkin hengeltään vakava, vaikkei kuitenkaan passiomusiikkia. En pyri "esittämään" pääsiäisen tapahtumia soitinmusiikin keinoin tai kertomaan tarinaa, vaan pikemminkin teos on eräänlainen meditaatio, hiljentyminen. Se on kurkistus kohti olemisen korkeampia kerroksia, vaikka sellaisten olemassaoloon olisikin nykymaailmassa välillä vaikea uskoa.

 

Teos on viisiosainen, joista jokainen on nimetty italiankielisin otsikoin, jotka viittaavat eräisiin 1600-1700-luvuilla syntyneisiin soitinmusiikin sävellyslajeihin. Introduzione (1) on johdanto, avaus; se virittää tilan. Toccatan (2) otsikko tarkoittaa kosketinsoittimille (toccare = koskettaa) sävellettyä virtuoosikappaletta. Nyt on kyse kamariorkesteritoccatasta, joka soittimellisen näyttävyyden sijaan lainehtii nopeana ja levottomana, ja joka on samalla tutkielma puhallin- ja jousisoitinten erilaisista sointiväreistä ja rytmien artikulaatioista – siis erilaisista kosketuksista. Canzona (3) kehittyi laulujen (canto) soitinversioista itsenäiseksi sävellystyypiksi, joka kuitenkin säilytti laulullisen ja melodisen luonteensa. Ecce Homon Canzona on hitaan laulullisesti hengittävä adagio, jossa on etsivä ja hapuileva sävy: melodialinja ei koskaan tunnu pääsevän päämääräänsä. Intermezzo (4) tarkoittaa välisoittoa, alun perin esimerkiksi musiikkia näyttämöteosten kulissienvaihdon ajaksi, myöhemmin myös itsenäistä soitinsävellystä. Nyt kuultavan Intermezzon avainsana on liike, joka etsii tietään jotakin kohti, jostakin pois, ja lopulta se johtaa suoraan teoksen päätösosaan. Passacaglia (5) on perinteisesti eräänlainen variaatiosarja, jossa (basso)teema toistuu samana läpi teoksen ja siihen liittyy ylempien äänten muodostama vaihteleva kudos. Omassa passacagliassani teema on kätketty ja muuttaa muotoaan teoksen kuluessa, mutta silti se on siellä: pitkien äänten muodostama punainen lanka, cantus firmus, pysyvä laulu.